Lappea

Lappea

Lappea on historiallinen jokivarsikylä, jossa suuret vesireitit, rajaseudun kulttuuri ja lohenkalastuksen perinne kohtaavat. Kylä kertoo tarinaa liikkumisesta, kaupankäynnistä ja elämästä kahden maan rajalla.

Lappea – jokien risteys, rajaseudun tarinat ja lohen perintö

 
Lappean kylä on syntynyt merkittävään liikenteen solmukohtaan. Pohjoisesta virtaavat Tornion- ja Muonionjoki lisähaaroineen ovat olleet Tornionjokilaakson vanhimpia kulkureittejä, ja juuri Lappeassa nämä joet yhdistyvät. Myös talvinen kulkureitti Pajalasta Sodankylään on kulkenut kylän kautta. Tätä samaa reittiä käytti aikanaan Lars Levi Lestadius, ja polku tunnetaan yhä hänen mukaansa Lestadiuspolkuna (reitti on tällä hetkellä suljettu pitkospuiden kunnon vuoksi).
 
Lappean merkitys oli aikanaan huomattava. 1600-luvulla kylästä kaavailtiin jopa Tornionlaakson uutta kaupunkia Köngäksen ruukin patruunan Arendt Grapen suunnitelmissa. Tornio kuitenkin puolusti omia kaupunkioikeuksiaan, ja hanke jäi toteutumatta.
 
Tornionjokilaaksossa elämä on aina rakentunut joen molemmin puolin. Suomen sodan (1808–1809) jälkeen valtakunnan raja vedettiin poikkeuksellisesti keskelle jokiuomaa, mutta yhteydet eivät katkenneet. Rajaseudun asukkailla on edelleen sukua ja arkea molemmin puolin rajaa.
 
1900-luvun alun pula-aikoina rajan yli kulki vilkas epävirallinen kauppa, eli niin sanottu joppaus. Ruotsista tuotiin Suomeen muun muassa kahvia, sokeria ja voita – ja kieltolain aikaan erityisesti alkoholia. Rajayhteys näkyy edelleen arjessa, kun ihmiset asioivat luontevasti molemmin puolin rajaa.
 
Lapin sodan vuosina (1944–1945) väylä toimi pelastustienä, kun asukkaat pakenivat sodan tieltä Ruotsiin. Samalla monet joutuivat näkemään kotikylänsä tuhoutumisen, kun vetäytyvät saksalaisjoukot polttivat jokivarren kyliä, myös Lappean.
 
Lohi on ollut Lappean keskeinen elinkeino ja osa jokapäiväistä elämää vuosisatojen ajan. Jo 1500-luvulla kartografi Olaus Magnus kuvasi alueen lohenkalastusta poikkeuksellisen runsaaksi. Perimätieto kertoo ajasta, jolloin lohta oli niin paljon, että sitä haluttiin rajoittaa ruokapöydässä – ja toisinaan sitä soudettiin myyntiin asti Pajalaan.
 
Nykyisin lohikannat ovat pienentyneet, eikä saalis ole entisaikojen runsautta, mutta lohensoutu elää edelleen vahvana perinteenä. Kesäisin Lappea houkuttelee kalastajia ja luonnosta nauttivia kulkijoita kokemaan väylän ainutlaatuisen tunnelman.
 
Lappea on kylä, jossa jokien virtaus kantaa mukanaan vuosisatojen tarinoita – rajasta huolimatta yhteen kietoutunutta elämää, liikettä ja perinteitä.

 

Euroopan unionin sininen lippu, jossa on kaksitoista kultaista tähteä ympyrässä. Lipun oikealla puolella sinisellä tekstillä lukee “Euroopan unionin osarahoittama”.