Venejärvi
Venejärvi on perinteinen järvenrantakylä, jossa vanha rakennuskanta, arvokas kulttuurimaisema ja laaja suoluonto muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden. Kylä tunnetaan historiastaan, tarinaperinteestään ja rauhallisesta ympäristöstään.
Venejärvi – perinnemaiseman ja tarinoiden kylä Teuravuoman laidalla
Venejärvi on kaunis järvenrantakylä Teuravuoman laajan suoalueen laidalla. Kylä tunnetaan hyvin säilyneestä rakennuskannastaan, johon kuuluvat vanhat peräpohjalaiset pirtit. Venejärvi on tunnustettu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi, ja se edustaa tyypillistä Aapa-Lapin vaaranrinnekylää.
Ihminen on liikkunut seudulla riistan perässä jo noin 9000 vuotta sitten. Pysyvä asutus alkoi vakiintua 1700-luvulla, jolloin elinkeinoina olivat maa- ja metsätalous sekä poronhoito. Venejärvi tunnetaan myös vanhana tervakylänä, ja tervanpoltolla oli aikanaan merkittävä rooli kylän elämässä.
Kylän halki kulkenut Teuravuoman telatie oli tärkeä kulkureitti niin paikallisille kuin ulkopuolisille. Reitti yhdisti kyläläiset niittymaille, marja- ja kalavesille sekä toi mukanaan virkamiehiä, postinkantajia ja kulkijoita naapurikylistä. Läheiset joet toimivat tärkeinä kuljetusväylinä erityisesti tervan uitossa.
Nykyisin historiallinen telatie on päässyt heikkoon kuntoon, eikä sitä voida suositella retkeilykäyttöön.
Savotat ja puutavaran uitto olivat keskeinen osa kylän elämää erityisesti sotien jälkeen. Ne toivat alueelle runsaasti työväkeä ja vilkastuttivat kylän arkea. Samalla rakennettiin useita metsäkämppiä, jotka tukivat metsätyömaita.
Venejärven maisema-arvot tunnustettiin valtakunnallisesti 1990-luvun alussa, kun ympäristöministeriö nimesi sen arvokkaaksi maisema-alueeksi. Alueen arvo perustuu perinteiseen kylärakenteeseen, avoimena säilyneeseen viljelymaisemaan sekä Teuravuoman laajaan suoalueeseen, johon liittyy myös merkittävää esihistoriallista kulttuuriperintöä.
Kylän tarinaperinne on vahva, ja yksi tunnetuimmista hahmoista on Siepin Pekka, jota pidettiin tietäjänä ja parantajana. Hänen kerrotaan hallinneen muun muassa veren tyrehdyttämisen sekä erilaisten vaivojen hoidon.
Tarinoiden mukaan hammassärkyä hoidettiin paikallisin keinoin: Pekka otti pihkaa kolmesta potilaan ikää vastaavasta haavasta, käytti sitä kipeään hampaaseen ja sulki haavan takaisin. Rituaaliin liittyi tarkkoja ohjeita, kuten se, ettei potilas saanut katsoa taakseen. Parantumisen uskottiin kuitenkin edellyttävän luottamusta tietäjän taitoihin.
Pekalla oli myös kuuluisa seitsemänhaarainen taikamänty, jonka avulla hän saattoi muun muassa selvittää kadonneiden eläinten kohtalon. Puu kaatui 1970-luvulla, mutta siitä on yhä jäljellä korkea runko oksistoineen.
“Pekka kiersi seitsemänhaaraista taikamäntyä seitsemän kertaa, ensin myötä-, sitten vastapäivään. Silloin puu kertoi, minne kadonneet eläimet olivat menneet.”
– Venejärveläisten kertomaa
Venejärveltä on noussut merkittäviä vaikuttajia aina valtakunnan politiikkaan saakka. Yksi tunnetuimmista on Eemeli Lakkala, joka toimi Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) kansanedustajana vuosina 1958–1962. Hän vaikutti aktiivisesti myös kuntatasolla sekä toimi useiden presidentin valitsijamiehenä. Lakkalan vaikutusta pidetään merkittävänä muun muassa Kolarin rautatien, rautaruukin ja kalkkikaivoksen kehityksessä.
Monipuolinen osaaminen näkyi myös arjessa: itseoppineena eläinlääkärinä hän auttoi kyläläisiä, saaden usein palkakseen ruokatarpeita ja kiitollisuutta.
Venejärvellä tanssiperinne on elänyt vahvana sodista lähtien ja jatkuu yhä tänäkin päivänä. Kylän sydämenä toimii Salomaja, kunnan vanhin yhtäjaksoisesti toiminut kylätalo. Sen tiloissa järjestetään tanssien lisäksi muun muassa karaokeiltoja ja muita yhteisöllisiä tapahtumia yhteistyössä kyläyhdistyksen kanssa.
Kylän tapahtumavuoteen kuuluu vähintään yksi suurempi juhla, kuten loppukesän venetsialaiset tai tervahautatapahtuma, jossa pääsee tutustumaan perinteiseen tervanpolttoon ja kylän historiaan käytännön kautta.
Venejärven maisemista löytyy useita omaleimaisia kohteita. Yksi niistä on Kutujupukka, vaaran laella sijaitseva tasanne, joka on perinteisesti toiminut kyläläisten kokoontumispaikkana. Nykyisin alueella on laavu, josta avautuvat kauniit maisemat ympäröivään luontoon.
Ruostevaarassa puolestaan kulkee jääkauden jälkeinen useiden kilometrien mittainen siirroslinja, jossa kalliolohkot ovat siirtyneet jopa seitsemän metriä. Alueella sijaitseva suuri luola on saavutettavissa tikkaita pitkin, mikä tekee siitä mielenkiintoisen retkikohteen.
Lisäksi Venejärvellä kasvaa yksi Lapin paksuimmista männyistä – hiljainen muistutus luonnon voimasta ja ajankulusta.
