Saarenpudas

Saaripudas sijaitsee noin kymmenen kilometriä Kolarin kirkonkylältä pohjoiseen, Muonionjoen eli paikallisesti Väylän rannalla. Maisemaa hallitsee joki, jonka mutkitteleva kulku ja sivu-uomat luovat alueelle tunnusomaisen ilmeen.

Kylän nimi kertoo suoraan sen maantieteestä. Saaripudas on oppikirjaesimerkki pudaksesta – joen sivu-uomasta, joka erkanee pääuomasta ja yhtyy siihen myöhemmin uudelleen. Saarenputaan ja Muonionjoen pääuoman väliin jää Kolarinsaari, joka on ollut keskeinen asutuksen ydinalue.

Vaikka virallinen nimi on Saaripudas, paikalliset puhuvat yhä Saarenputaasta, Saarenputhaasta tai tuttavallisemmin vain Puthaasta.

Alueen historia ulottuu kivikaudelle saakka, ja ennen talonpoikaisasutusta siellä liikkui saamelaisia. Varsinainen kyläasutus kehittyi Kolarinsaaren ympärille 1500-luvun lopulla, kun uudisasukas Pekka Kolari saapui seudulle Rautalammilta. Hänen nimensä jäi elämään paitsi paikannimistössä myös koko kunnan nimessä.

Saarenputaan elinkeinoelämä on aina nojannut vahvasti luontoon. Poronhoito, tervanpoltto ja maatalous olivat pitkään keskeisiä toimeentulon muotoja, ja 1900-luvulla metsätyöt sekä jokiuittoperinne toivat lisää työtä ja elinvoimaa alueelle.

Myös kaivostoiminnalla on ollut tärkeä rooli Saariputaan historiassa jo 1600-luvun Köngäksen ruukin ajoista lähtien. Myöhemmin esimerkiksi Rautuvaaran rautamalmikaivos ja Äkäsjokisuun kalkkikivikaivos tarjosivat työmahdollisuuksia monille kyläläisille.

Sotien jälkeen kylään syntyi pienyrittäjyyttä: käsityöläisiä, kauppoja ja kuljetuspalveluja. Nykyisin monet palvelut ovat siirtyneet Kolarin kirkonkylälle ja Ylläksen tunturialueelle, mutta Saaripudas on säilyttänyt aktiivisen ja omaleimaisen kyläidentiteettinsä.

Yhteisöllisyys näkyy konkreettisesti arjessa. Kylälle on rakennettu esimerkiksi katuvalaistus ja valokuituverkko pitkälti asukkaiden yhteisvoimin. Perinteisesti musiikki ja tanssit ovat olleet tärkeä osa kyläkulttuuria – yhdessä tekeminen ja kokoontuminen ovat säilyneet vahvoina.

Nykyisin Saariputaan tunnetuimpia tapahtumia ovat keskikesällä järjestettävät Juvakaisen jokkisajot, jotka kokoavat kylälle runsaasti osallistujia ja katsojia. Moottoriurheilurata on rakennettu entiselle kaivosalueelle, mikä kertoo alueen muuttuneesta elinkeinorakenteesta.

Kylän vaiheita ja ihmisten tarinoita on tallennettu teokseen Saariputhaan juurila – Pohjoisen rajajokivarren kyläperinnettä (2008). Teos kokoaa yhteen paikallisten muistoja ja antaa elävän kuvan kylän historiasta.